FI
Donec in risus eleifend, varius velit sit amet, ornare est. Sed nec tincidunt ante. Nulla quis eleifend odio, vitae imperdiet ante
Vuosina 2019-2021 toteutettiin kotoutuminen kulttuurin avulla -hanke, jonka tarkoituksena oli toimia yhdessä kukoistavan monikulttuurisuuden ilmapiirin luomiseksi Suupohjan rannikkoseudulla.
Hankevetäjänä toimi Kristiinankaupungin ylläpitämä Lapväärtin kansanopisto. Näiden kahden mainitun lisäksi on hankkeeseen osallistunut myös useita muita yhteistyökumppaneita. Rahoittajana toimivat Svenska Kulturfonden ja Aktion Österbotten Leader-rahoituksella.
Hankkeen lopputuloksena on tämä verkkosivu. Sivu sisältää katsauksen Suupohjan rannikkoseudun kulttuuriin. Verkkosivulla kerrotaan sekä yleisesti esiintyvistä asioista että asioista, jotka liittyvät menneeseen mutta kuitenkin tärkeään Suupohjan rannikkoseudun kulttuuriperinteeseen.
Toivomme sinun saavan iloa ja inspiraatiota hankkeen puitteissa luotua sisältöä lukemalla ja kuuntelemalla sekä sen tietoihin tutustumalla. Toistemme kulttuurin ymmärtäminen ja tunteminen on perustavanlaatuinen osa kotoutumista.
Suupohjan rannikkoseudun asukkaiden edelleen ylpeänä esittelemää perinnettä ovat jouluristit. Jouluristin ulkomuoto ja värit vaihtelevat kylittäin. Jouluristit ovat taidolla puusta veistettyjä ja erittäin koristeellista käsiteollisuutta.
Nämä joulun symbolit nostetaan talon päätyyn tai lipputankoon ja niissä on erivärisiä loistavia lamppuja. Jouluristeihin kuuluvat myös pienet tuohiset renkaat sekä kuusi- tai katajatupsut.
Jouluristejä valmistetaan myös pienoiskoossa. Niitä on tapana pitää ikkunassa. Jos ei ole mahdollisuutta pystyttää täysikokoista jouluristiä, pienikokoinen versio on yksinkertainen tapa saada jouluksi koti koristeltua suupohjalaiseen tapaan.
"Jouluristien alkuperäisenä tarkoituksena oli pahojen henkien karkottaminen. Tänään jouluristiä pidetään perinteen vuoksi, ei siksi että uskoisimme pahoihin tai hyviin henkiin."
Jouluristeistä tunnetuin on Lapväärtin jouluristi. Lisäksi on Kristiinanristi, jota kutsutaan myös nimellä Wendelininristi. Skaftungin kylällä on oma jouluristinsä ja myös pohjoisempana on jouluristejä, mutta siellä perinne ei ole säilynyt niin vahvana.
Siipyyn kylällä ei ole omaa jouluristiä, mutta sen sijaan siellä on Siipyynlyhdyt. Palaamme niihin jäljempänä tekstissä. Jouluristin pystytysperinteessä on joitakin tärkeitä vaiheita. Lapväärtissä perinne on ollut seuraavanlainen:
Ensinnäkin: jos talossa oli suruaika ei ristiä pystytetty lainkaan.
Toiseksi: Lapväärtin perinteen mukaan jouluristin lamput sytytetään vasta jouluaattona.
Kolmanneksi: Jouluristin valot palavat kaksikymmentä päivää eli Nuutinpäivään saakka. Laskiaistiistaina, helmi-maaliskuussa, risti lasketaan alas.
Ennen jouluristillä oli lähes sama merkitys kuin kristallipallolla – jouluristi antoi viitteitä sitä, mitä seuraavana vuonna tapahtuisi. Oli tärkeää, että jouluristi suunnattiin lähimpää kirkkoa kohti, mikä saattoi vaikuttaa tulevaan satoon.
Näistä perinteisistä ”säännöistä” huolimatta on tavallista, että jouluristi pystytetään, sen lamput sytytetään ja risti lasketaan alas eri ajankohtina.
Siipyynlyhdyt, jotka aikaisemmin tekstissä mainittiin, muodostavat neljä värillistä lasilyhtyä. Ne ovat epätavallisempia kuin jouluristit, joita näkee lähes joka toisessa talossa.
Saamme kuvan siitä, millaista jouluristin tekeminen Lafossa on ja uussuomalainen Paul tekee oman jouluristinsä.
Sekaorkesteri - Kotoutumisbändi on saapunut studioon nauhoittamaan klassista popkappaletta.
Susanne Bodman kertoo käsityöstä yli kulttuurirajojen Hemslöjdsgårdenilla Kristiinankaupungissa.
Ruoka on kulttuurin tärkeimpiä rakenneosia. Ruokapöydän ääreen kokoonnutaan seurustelemaan, rauhoittumaan ja nauttimaan hyvästä ruoasta – näin on myös Suupohjassa.
Suupohjan alueen entisaikojen ruokapöydät eroavat jonkin verran nykyisin tarjottavista ruoista. Nuorempien ja vanhempien sukupolvien ruokatavoissa on myös havaittavissa selkeitä eroja. Nuoret syövät ruokaa, jossa on vaikutteita useista muista ruokakulttuureista, kun taas vanhemmat sukupolvet pitävät erityisesti suomalaisesta ruokakulttuurista.
Vanhempien sukupolvien suosimissa ruoissa on kolme ainesosaa, joita voidaan pitää monien ruokalajien perusaineina; liha, peruna ja kala. Entisaikojen ruokalaji, jota ennen tarjottiin hienoissa juhlissa, esimerkiksi häissä, on klimppisoppa. Nykyään klimppisoppa on tavallista arkiruokaa. Se on lihakeittoa, jossa on maidosta, kananmunasta ja vehnäjauhoista tehtyjä klimppejä. Keitot ovat yleensäkin erittäin tavallinen ruoka, jota edelleen syödään monissa kodeissa. Muutamia esimerkkejä näistä ovat kalakeitto, lihakeitto ja hernekeitto.
Keväällä, pääsiäisen aikaan, makeiset ja suklaa ovat taas keskeisenä teemana. Silloin noidiksi pukeutuneet lapset kulkevat talosta taloon pyytäen makeisia. Pääsiäisenä syödään tavallisesti keitettyjä kananmunia.
Suomi mainitaan usein hyvänä esimerkkinä mitä kouluruokailuun tulee. Lapset saavat lämpimän lounasaterian, joka antaa heille ravintoa ja energiaa koulupäivänä.
Kristiinankaupungissa viljellään paljon perunaa. Kun monilla tahoilla maailmassa syödään riisiä, Suomessa sen sijaan syödään perunaa. Perunaa valmistetaan eri tavoin – uunissa, kattilassa tai paistinpannussa. Varhaiskesällä monet syövät odotettua uuttaperunaa. Keitetyn uudenperunan päälle lisätään tavallisesti vähän sulatettua voita ja ruohosipulia.
"Myös ruisleipää on vuosisatojen ajan leivottu monissa kodeissa. Ruisleipä on yleinen leipä suomalaisessa ruokakulttuurissa. Leipä on usein muodoltaan pyöreä ja sen keskellä on reikä."
Myös kahvilla on tärkeä asema monissa suupohjalaisissa kodeissa. Vieraille tarjotaan usein kahvia, pullaa ja keksiä. Monille ihmisille kahvitarjoilu on hetki, jolloin todella istuudutaan puhumaan ja seurustelemaan.
Entisaikojen ruokakulttuuri on ehkä hitaasti katoamassa tai vaihtumassa mutta edelleen on paljon ihmisiä, jotka ainakin kerran vuodessa haluavat syödä ruokalajia, joka muistuttaa lapsuudesta tai vanhemmista sukulaisista. Usein suuremmissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa tarjotaan juuri vanhoja perinteisiä ruokalajeja.
Jotkut ruokalajit yhdistetään vahvasti vuodenaikoihin ja juhlapäiviin. Joulu on ehkä eniten ruokaan liittyvä juhla. Silloin syödään paljon riisipuuroa, piparkakkuja, joulutorttuja, livekalaa, lihapullia, perunaa ja kalaa eri muodoissa. Joulu on myös makeisten aikaa, jolloin kauppojen hyllyt notkuvat joulumakeisia ja -suklaata.
Berit Holmlund näyttää miten leivotaan Suupohjan perinteistä ruisleipää Tutun Tupa Primulassa Kristiinankaupungissa.
Merit, Destiny ja Isac kotoutumisbändistä harjoittelevat studionauhoitusta varten Kristiinankaupungin kansalaisopiston piirissä
Kulttuurijutustelua: Pakistan. Lukas Djupsjöbacka ja Amir Mehmood perehtyvät pakistanilaiseen kulttuuriin. Keskustelu käydään ruotsiksi.
Suupohjan rannikkoseudulla elää edelleen monia perinteitä, joita on vaalittu vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan.
Tärkeä pohjoismainen juhlapäivä ja perinne, jota alueellamme vietetään, on Juhannus. Tätä keskikesän juhlaa vietetään paljolti ruoan merkeissä – tähän vuodenaikaan peruna on erittäin hyvä ja arvostettu ruokalaji. Myös eri tavoin valmistettua kalaa sisältyy usein juhannusruokiin.
Myöhäiskesällä monet viettävät rapujuhlia. Rapujen syöminen ei ole pelkästään Suupohjan rannikkoseudun perinne, vaan tavallinen perinne koko suomenruotsalaisella alueella. Rapuja syödään hyvässä seurassa ja lisänä tarjotaan usein erilaisia piiraita.
Kesän vaihtuessa syksyyn Suupohjan rannikkoseudulla vietetään huvilakauden päättäjäisiä. Tämä on pohjalainen perinne, jota vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna. Huvilakauden päättäjäisiin kotia tai kesämökkiä koristellaan erilaisin lyhdyin ja kynttilöin. Myös ilotulitusraketteja ammutaan ja syödään hyvää ruokaa yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Kesä on monille tärkeä vuodenaika, jolloin nautitaan lomapäivien vapaudesta, luonnosta ja huolettomammasta ajasta. Sen vuoksi huvilakauden päättäjäiset ovat myös tärkeä perinne – kunnon hyvästit menneelle kesälle tai jälleennäkemisen toivotus ensi kesälle.
Joulu on myös tärkeä juhla Suupohjan rannikkoseudulla. Lue lisää muutamista erityisistä Suupojan seudun jouluperinteistä otsikon ”Jouluristit” alta. Toinen joulunajan perinne on Lucia. Se on pohjoismainen perinne, jota vietetään joulukuun kolmantenatoista päivänä. Lucian tarkoituksena on tuoda valoa aikana, jolloin Pohjolassa on erittäin pimeää. Laulu ja musiikki ovat tärkeä osa joulunviettoa ja Lucia -perinteellä on omat erityiset laulunsa, joita lauletaan.
Ennen koululaisten joululoman alkua kouluissa järjestetään yleensä joulujuhla. Joulujuhlissa tanssitaan perinteen mukaan piirileikkejä, joita tanssitaan suuressa piirissä. Liikkeet ovat usein leikkisiä ja lapset pitävät yleensä vauhdista ja helpoista liikkeistä.
"Kansallispuku on seudulla edelleen elävä perinne. Suupohjalaiset vaalivat kansallispukujaan, vaikka niitä tosin nykyään käytetään vain harvoissa tilaisuuksissa."
Kansallispukuja on erilaisia – niiden ulkonäkö vaihtelee eri kylissä ja sen mukaan mihin tarkoitukseen niitä on ajateltu käytettävän. Kansallispukuja on sekä miehille että naisille.
Kansallispuvun katsotaan olevan juhla-asu ja sitä voidaan hyvin käyttää suurissa juhlissa, kuten presidentin itsenäisyysjuhlissa tai vuosijuhlissa. Kansallispuku on suurella huolella valmistettua käsityötä, taito jonka vain hyvin harvat hallitsevat nykyään. Monet seudulta kotoisin olevat ovat perineet kansallispukunsa vanhemmilta sukulaisilta.
Kun kansallispukua vielä käytettiin yleisemmin, se oli itsestään selvä asuvalinta tanssi- ja musiikkitapahtumiin. Tältä näytti eri kulttuurien kohtaaminen kansanmusiikin merkeissä Kotoutuminen kulttuurin avulla -hankkeen puitteissa.
Ennen vanhaan tanssi ja kansallispuvut liittyivät erityisesti häiden viettoon Lapväärtissä. Näitä häitä kutsuttiin hopeahäiksi ja ne olivat erittäin suuri tapahtuma. Mitään hopeahäitä vastaavaa ei nykyään järjestetä, vaikkakin on tavallista, että mennään vihille ja pidetään häät. Viimeiset järjestetyt hopeahäät ovat olleet näytöksiä seremonian ja itse perinteen esiin tuomiseksi ja muistelemiseksi.
Lukas Djupsjöbacka pitää musiikkileikkikoulua paikallisille ja uussuomalaisille.
Kotoutuminen kulttuurin avulla -hankkeen yhteenvetovideo.
Kahden kansanmusiikin harrastajan välinen keskustelu. Kenneth Nordman Tiukasta ja Francis Oyeyiola Ghanasta keskustelevat maidensa kansanmusiikin eroista ja yhtäläisyyksistä. Keskustelu käydään englanniksi. Osa 1/3.
Seura ja käsityö ovat pitkään käyneet käsi kädessä. Käsityötä tai nikkarointia harrastetaan usein yhdessä muiden kanssa – myös Suupohjassa.
"Kutominen tai virkkaaminen on monille, myös nuorille, tapa rentoutua ja päästää luovuus valloilleen."
Suomalainen ilmiö talkoot tarkoittaa, että kehitetään yhdessä jotakin asiaa paikallisyhteisössä. Talkootyöt tehdään vapaa-ajalla ja niihin osallistutaan ilmaisella työvoimalla. Talkoiden järjestäjä on yleensä yhdistys tai organisaatio ja työ voi olla kaikkea siivoamisesta, rakentamiseen, korjaamiseen tai tapahtuman valmistelemiseen.
Suupohjan rannikkoseudulla on monia yhdistyksiä, jotka ovat riippuvaisia talkoovoimista. Talkootyötä tehdessä sitä samalla seurustelee muiden kanssa ja tuntee tekevänsä jotakin tärkeää. Työn vastapainoksi tarjotaan usein jotakin syötävää ja juotavaa.
Millaista oli tulla Afganistanista Lapväärttiin 2000-luvun alussa? Ja miten sitten kävi?Tayebeh Sedighi kertoo omista kokemuksistaan.
”Hauskaa ja yhteistoiminnallista oppimista” Sarah Bergkulla, Wasa Teater -teatterista, pitää draamatyöpajaa.
Bosnialainen kulttuuri on saapunut Närpiöön ja Kellaribändi testaa perinteistä popmusiikkia.
Monet vanhemmat haluavat antaa lapsilleen elämyksiä ja mahdollisuuden harrastukseen. Suupohjan rannikkoseudulla lapset harrastavat tavallisesti jalkapalloa, voimistelua, ratsastusta, jääkiekkoa, yleisurheilua tai musiikkia. Monet jatkavat harrastuksensa parissa aikuisikään saakka, ja tämän jälkeen toimivat vetäjänä tai auttavat toiminnassa tavalla tai toisella. Tämä tehdään usein talkoilla, mikä on suomalainen ajatustapa, jonka mukaan asioita tehdään ilmaiseksi oman lähialueen tai yhteisön kehittämiseksi.
Tanssi on maailmanlaajuinen kulttuurimuoto. Suupohjassa tanssia harrastetaan eri tavoin.
Kansantanssi, joka yhdistetään vahvasti Suupohjan rannikkoseutuun, on niin kutsuttu menuetti. Tästä tanssista on pohjanmaalla erilaisia variantteja ja sen sanotaan olevan peräisin ranskan kuninkaanhovista. Menuetin lisäksi on monia muita tansseja, joiden katsotaan lukeutuvan kansantansseihin. Kansantansseihin on olemassa niihin kuuluva musiikki ja puvut.
Monin paikoin Pohjanmaalla ja Suupohjan rannikkoseudulla järjestetään nk.tansseja. Tanssien kohdeyleisönä ovat yleensä hieman vanhemmat sukupolvet. Tanssit olivat suurimpia 70- ja 80-luvuilla, jolloin monet ajoivat pitkiä matkoja osallistuakseen niihin. Näiden tanssien suosio on sittemmin nuorten piirissä sammunut, mutta niitä järjestetään kuitenkin edelleen pienemmässä mittakaavassa.
Tanssi on nykyään enemmänkin liikuntamuoto. Monet lapset ja aikuiset harrastavat tanssia. Tanssimuotoja on useita erilaisia – kaikkea kilpatanssista ryhmätanssiin. Tähän kehitykseen on muilla kulttuureilla ollut vahva vaikutus.
Ruotsinkielisellä pohjanmaalla kuunnellaan paljon musiikkia Ruotsista. Yhteinen kieli on yhdistävä tekijä sekä nuorten että aikuisten osalta. Lapväärtin kansanopistossa voi opiskella musiikkia monella tavoin – mikrofonin ja soittimien ääressä tai studiossa äänitekniikan parissa
Jo lapsena musiikki on tärkeä osa elämää. Laulu ja musiikki on tärkeää jo päiväkodin ohjelmassa sekä myöhemmin koulussa. Laulun ja musiikin avulla lapset oppivat leikkisällä tavalla eri asioita maailmasta. Monia erityisesti lapsille tarkoitettuja tavallisia lauluja on laulettu useita vuosikymmeniä.
Tästä löydät kuusi pod -osiota, joissa keskustellaan aiheista kulttuuri ja kotoutuminen ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi.
Kahden kansanmusiikin harrastajan välinen keskustelu. Kenneth Nordman Tiukasta ja Francis Oyeyiola Ghanasta keskustelevat maidensa kansanmusiikin eroista ja yhtäläisyyksistä. Keskustelu käydään englanniksi. Osa 1/3.
Kahden kansanmusiikin harrastajan välinen keskustelu. Kenneth Nordman Tiukasta ja Francis Oyeyiola Ghanasta keskustelevat maidensa kansanmusiikin eroista ja yhtäläisyyksistä. Keskustelu käydään englanniksi. Osa 2/3.
Kahden kansanmusiikin harrastajan välinen keskustelu. Kenneth Nordman Tiukasta ja Francis Oyeyiola Ghanasta keskustelevat maidensa kansanmusiikin eroista ja yhtäläisyyksistä. Keskustelu käydään englanniksi. Osa 3/3.
Kulttuurijutustelua: Afghanistan jaTadzekistan. Lukas Djupsjöbacka keskustelee afganistanilaisesta ja tadzekistanilaisesta kulttuurista yhdessä Jafarin, Husseinin & Mustafan kanssa.
Kulttuurijutustelua: Pakistan. Lukas Djupsjöbacka ja Amir Mehmood perehtyvät pakistanilaiseen kulttuuriin. Keskustelu käydään ruotsiksi.
Kulttuurijutustelua: Bosnia. Lukas Djupsjöbacka ja Senada Arnautovic keskustelevat bosnialaisesta kulttuurista kahvikupin ääressä. Keskustelu käydään ruotsiksi.
